Nyt oli vaan pakko päästä kiroamaan. Jo useana yönä olen nähnyt painajaisia synnytyksestä. En siksi, että se pelottaisi, odotan oikeasti synnytystä lähes innolla, vaan koska on stressannut, kun ei ole "saanut" synnyttää, ja mulla sellainen odottelu menee aina uniin. Lisäksi jo monena yönä on vatsalihaksia repinyt aivan juukelisti, asennon vaihto ei käy enää pelkästään symfyysiin, vaan nyt myös lihaksiin niin, että joka ikisestä asennonvaihdosta äkisen jo ääneen kivusta. Lisäksi tänään oli lihakset niin kipeät aamulla, että nyt olen koko päivän ollut itku silmässä ja välillä ihan konkreettisesti silmät kyynelissä, kun kaikki liikkuminen sattuu.
Että sen siitä saa, kun on pari päivää aktiivisempi ja iloinen ja tekee juttuja. Heti potkitaan päähän, tai tässä tapauksessa vatsaan ja lantioon.
Yöllä poika potkaisi kahdesti erittäin kipeästi kylkiluuhun. Onneksi tuolta on sentään tullut säästyttyä aiemmin, säälin sellaisia odottajia, joiden vaavat tekevät tuota harrastuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti