Pitkänpitkä blogitauko tuli pidettyä ihan vahingossa. En vain ole oikein innostunut kirjoittamaan, ja sama fiilis on vaivannut montaa muutakin kohtaa elämässä. Onneksi pojunen on pääosin yhyvin helppo ja ihana, joten elämä menee etiäpäin täällä varsin rauhallisesti.
Neuvolassa käytiin kuukausikontrollissa ja tänä maanantaina lastenosaston puolesta lääkärintarkastuksessa. Saatiin tai jouduttiin tuommoiseen ylimääräiseen kontrolliin, kun totta kai sairaalan puolesta tahtovat olla tarkkana, että vauvalla on kaikki hyvin. Ja mahdottoman hyvin onkin, poju kasvaa kohisten ja kehittyy nopeampaa kuin laki sallii. Vikke painaa nyt jo yli 5,6kg (syntymä 4kg) ja pituutta on yli 59cm (syntymä 52cm), eikä ikää ole vielä ihan kuutta viikkoa. Tällä vauhdilla tulee metri täyteen ennen ensimmäistä ikävuotta.
On se hassua tuo ihmisen kasvutahti. Ensin mennään mahdotonta vauhtia eteenpäin ja vuodessa on näköjään parhaimmillaan täynnä jo melkein puolet aikuisuuden mitasta. Sitten odotellaankin täysi-ikäisyyteen asti, että saadaan loputkin sentit kasaan, ja miehillä saattaa niitä tulla vielä parin kympin vanhemmallakin puolella.
Neuvolasta ja lääkäriltä saatiin mahdottomasti kehuja muutenkin. Vikke pitää päätänsä erittäin komeasti pystyssä, ja neuvolantäti tuumasikin, että liekö nähnyt moista voimaa niskassa kuukauden ikäisellä aikaisemmin. Lääkäri taas kehui kuinka hienosti poika jo tuo kätensä keskilinjaan, ilmeisesti siinäkin vähän aikaisessa on. Saavat mamma ja pappa olla ylpeitä pojastaan. (Ilmeisesti tämä nopea kehitys ja voima ja jäntevyys ovat meikäläisen peruja. Itse pidin kuulemma niskaa alusta asti pystyssä ja pikkuveli taas oli ylijäntevä, josta aikanaan lääkäri tuumasi, että se meinaa vaan, että poika kävelee aikaisin. Ehkäpä enonsa tavoin meidän Vikke alkaakin käpytellä jo 8 - 9 kk iässä..)
 | |
| Leppana on niin luppana, että harmittaa, kun kuva on niin sumea. Ja saa 5vko iässä silmät vähän harittaa... |
 |
| Ispän kanssa kattelivat telkkaria. Hymykin kävi kuvassa. |
Hymy on pojulla nykyään myös melko herkässä. Äitille ja isille naureskellaan sopivan tilaisuuden tullen, peili oli jännä ja mummu ja pappakin saivat oman osansa virnistyksistä. Vielä odotellaan naurun ääntä, mutta selvästi näkee jo nyt, että sitä tulee olemaan ja paljon.
Ja sitten ne kakat! Kainalokakkoihin ei vielä olla päästy, mutta melkoisia yrityksiä on ollut. Poju aina välillä panttailee, joten sitten tuleekin täyslaidallisia. Useampaan kertaan on jo käynyt niin kauniisti, että ensin on vaippa alkanut haiskahtaa ja on lähdetty vaihtamaan. Sitten totta kai pöydällä nostellaan koipia ja kappas, pumppaus alkaa. Poju on sitten päästellyt parhaimmillaan neljä lisälastillista hoitoalustalle, ja siinä äiti ja isä sitten räkätyksen ja hohotuksen lomassa ovat yrittäneet putsailla mössöjä pois alustalta, ettei poju itse olisi ihan kakkaisa. Hupaisaa hommaa....
 |
| Tää oli semmoinen helppo tapaus! |
On muuten jännä, kuin eritteiden mielikuva muuttuu. Ennen vauvaa toisten lasten räkäily, kakkailu ja muu limailu tuntui järjettömän etovalta ajatukselta. Nyt omaa vauvaa pyöritellessä ei mikään tunnu kovinkaan ällöltä. Öllöin juttu oli napatynkä, josta onneksi vihdoin ja viimein päästiin viikko sitten eroon. Kaikki muu on ihan lepertelyn arvoista. Ja päivän paras hetki on, kun vaipassa on kakka! Kyllä, sekä äitille, isille että pojalle...
