Sisälläni on pippeli!

Huh, kun viikko kului taas nopsaan. Neuvolassa ehdin käydä eilen tutustumassa Kelan papereihin ja ensi viikolla meillä on kotihaastattelu vauvatukiryhmään. Mutta nyt ne tärkeimmät ensin...

 

Eli lääkärisetä kertoili meille ultrassa viime viikolla, että poika olisi tulossa. Koko toimitushan oli, kuten viimeksi postasin, ihan mahdottoman nopea. Ehdin kuitenkin kysymään, että näkyykös sieltä, että kumpi olisi tulossa, ja suoriltaan miettimättä setä kertoi, että kyllä tuolla ihan selvä pippeli vilahtelee ja poika on tulossa. Melkoisen varmalta kuulosti tieto, joten ei se sitten tainnut olla mikään kummallisesti naamioitunut napanuora tai muuta outoa ylimääräistä. Neuvolantäti myös eilen osasi kertoa, etteivät ne lääkärit (onko ne edes lääkäreitä, vai kenties hoitajia?) edes sanoisi mitään, elleivät ihan varmoja ole asiastaan. Joten tämä on nyt tulos, ja täytyy sanoa, että ei ne ennusmerkit hirveästi taida kertoa. :) Vaikka toki hivenen hämäsin, kun pistin mukaan omat ja kaverin fiilistelyt pistelaskuun, ja oi kuin jännää olikaan olla väärässä. Hassu tunne, ei sitä äipänvaistoa ihan joka paikassa voi näköjään kuunnella. Joku fiksu oli kommenteissa ehtinytkin miettimään, että vähän kaikuu rivien välistä poikauutiset, mutta jännä kysymyshän tuo oli muutenkin. :)

Mutta että poika... Miehän ihan aluksi toivoin poikaa hitusen enemmän ja Juhani tyttöä. Kummallekin on kumpikin kuitenkin tervetullut ja olin omien fiilistelyjeni pohjalta ihan täysin jo tottunut ajatukseen tytöstä ja pidin ajatuksesta. Siksi poikauutiset oli hiukan hassu totuteltava, aluksi olin ihan pihalla. Ei sitä oikein osannut kuin virnuilla ja todeta Juhanille ultrapaikan naulakoilla, että hitsi, meille on sitten tulossa poika. Viikko tässä on mennyt uutiseen totutellessa, eikä vieläkään oikein ole realisoitunut koko juttu. Samat fiilikset varmasti olisivat olleet tytön kanssa, terve lapsihan tässä on se pääasia ja ehdottomasti päällimmäisenä mielessä.

Stumblailen nykyään paljon raskaus- ja synnytyssivustoja (StumbleUpon on siis lisä-application selaimeen, joka heittää katsottavaksi satunnaisia sivustoja aiheista, jotka sinua kiinnostavat) ja sieltä on löytynyt kyllä paljon mielenkiintoisia asioita. Olen lukenut paljon synnytystarinoita, ja omat synnärisuunnitelma alkaa olla valmis. Samaten on nyt tullut uutinen, jonka mukaan vauvoilla on paljon vähemmän raudanpuutosta nelikuisena, jos napanuoraa ei katkaista heti. Tämän vuoksi miun synnäritoiveet on nyt mahdollisuus altaaseen, jumppapalloon ja synnytystuoliin, lääkkeet mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jos ollenkaan, jotta saan kävellä ja liikua paljon, kun se helpottaa synnyttämistä, ja toive siitä, että napanuora katkaistaa vasta n. 3min synnytyksen jälkeen. Samalla on tullut myös löydettyä sivuja, joilla puhutaan kamalan koskettavasti keskenmenoista ja keskeytetyistä raskauksista. Korostui kovasti se, kuinka onnellisia me saadaan olla, kun trisomitesteistä on tullut hyvät arvot ja np- ja rakenneultrassa on kaikki ollut juuri kuten pitääkin. Ei saisi pitää näitä asioita itsestäänselvyyksinä, vaikka osittain teenkin sitä nyt ihan senkin takia, että muuten olisin ihan kamalan pelkoinen koko ajan aivan kaikesta. Itsesuojeluksihan sitä voisi ehkä sanoa?

Tosiaan neuvolassakin oltiin. Kaikki pissanäytteessä oli edelleen hyvin, joten olen todella tyytyväinen. Tällä ylipainolla ja huonolla tämänhetkisellä proteiininsiedollani (eli kaikki oikea ruoka tulee korvattua välillä mässyllä, hyh) olen todella tyytyväinen siihen, etteivät sokeriarvot ole vielä nousussa. Sokerirasitustesti on sitten joulun alla, en odota innolla sitä jättiannosta sokerilitkua, mutta sepäs on sitten sen ajan murhe. Paino on noussut nyt n. 2kg, josta toinen tupsahti kummallisesti alkuviikosta. Voipi olla, että siitäkin oli osa nestettä tai edellisen päivän syömisistä, mutta tuohonkin lukuun olen äärimmäisen tyytyväinen. Neuvolantäti käytti sanoja "tämähän on suorastaan oppikirjojen mukaista painonnousua" ja oli myöskin tyytyväinen. Hemoglobiini oli tippunut aiemmista 135 lukemista 120:een, joten nyt pitää vähän yrittää petrata ruokien kanssa. Mutta kaikki hyvin, Kelan liput ja laput on matkassa ja tietoa on asioista taas vähän enemmän.

Tällä viikolla kävin myös ensimmäisen kerran katselemassa vauvanvaunuja ja autoon istuimia. Sain mukavasta ylivieskalaisesta liikkeestä hyvää palvelua, joten sinne mahdan viedä isin ostoksille, vaikka Oulustakin voisi liikkeitä löytyä. Opin tärkeitä juttuja vaunuista ja tangon korkeudesta, siitä että autoistuimia saa nykyään enää telakalla (tai ei ainakaan kannata ostaa telakatonta) ja muuta fiksua, kuten että millaisia alustoja saa hoitopöydälle.

Ylivieskassa olin, koska olen nyt autollinen ihminen. Eli meillä on pikkuveljen kanssa ollut käytössä "perintö-Carina", isän vanha auto, joka siirtyi nyt sitten lopullisesti meikäläiselle. Kävin sen tiistaina hakemassa, ja samalla tuli hoidettua paljon muitakin asioita. Pohjolassa tuli käytyä vakuutusten puolesta, ja siellä sitten juttelin myös tietoa itselleni vakuutuksista. Nyt pitäisi tehdä mahdottoman vaikea päätös, eli ottaako vauvalle hoitoturvavakuutus ennen vai jälkeen syntymän. Hintaero on jotain 50e ja ennen syntymää on se kalliimpi, mutta siinä on se etu, että se korvaa ihan kaiken, jos jo heti syntymän jälkeen tarvitaan paljon lääkäripalveluja. 2kk syntymän jälkeen saatu vauvan terveystodistus kun voi rajata pois korvauksia, jos pienellä on ollut vaikka korvatulehdus. Vaikea asia päättää, kun mitä jos vauva ei sairasta yhtään, niin sitten on vakuutus turhaan, mutta jos taas sairastaa, niin sitten harmittaisi, jos ei ole vakuutusta. Toisaalta sairaalakäynnit pienelle on ilmaisia ja vain lääkkeistä pitää maksaa, ja vakuutuksen omavastuukin on 100e per vuosi, joten on oikeasti mahdottoman vaikea valita. Moni ei vakuutusta ota, ja minäkin haluaisin ajatella, että kun kerta itse ja Juhani myös oli pienenä varsin perusterve, niin ei sille vakuutukselle oikeasti ole tarvetta.

Nyt on siis auto ja pesukonekin hankittuna. Hassua, kuinka noiden takia on nyt sitten ihan mahdottoman aikuinen olo. Meikä kun yliopistoaikojen ekoina vuosina luuli, että se aikuisuusfiilis tulee, kun on iso ja fiksu ja väsää gradua, mutta kun ei. Ei se niistä tullut, vaan ekasta pyykinpesukoneesta. Kaikkea sitä. :D