Blub kävi tänään rakenneultrassa!

Pispana köllöttelee selällään

Siellä meidän pikkuinen uiskenteli rauhallisesti. Huomattiin aamulla, että kyllä ei äiti ja isi ole enää teini-ikäisiä: innostuttiin pelaamaan Wiillä Resident Evil 4:sta (eli isi pelaa ja äiti spottaa zombeja) ihan liikaa, ja kun yöllä ei tullut uni, niin pelin ääreenhän sitä sitten palattiin. Viiteen asti valvottiin, ja kun herätys oli 9.15, niin meinasi olla melkoisen töökyrä olo, kun piti nousta. Itse olen heräämiseltäni aika Tarzan, ylös vaan ja menoksi, vaikka kuin olisi väsy, mutta Juhani parka meinasi nukahtaa lattialle, kun koetti saada kuvaa meikäläisen masusta. Mahdoton hoivavimma iski kyllä, kun toinen on ihan reppana ja puoliunessa vielä keskusneuvolan odotuspenkille asti, kun ei edes 30min bussimatka meinannut herättää.

Mamman masu alkaa muotoutua

Tässäpäs nyt myös kuvaa meikäläisen masusta. Olen tässä jo muutaman päivän ajan fiilistellyt, että Blub on tainnut kääntyä pystyasentoon. Kuten kuvasta näkyy, niin eihän meikä mikään pieni ole. Ylävatsa on kuitenkin pullahtanut ulos ja nyt on alamasukin alkanut edentyä, viimeinkin. Löysin stumblaillessa hyvän kuvan, jossa näkyi sisäelinten asento tässä vaiheessa raskautta. Suolisto on siis noussut tuohon ylämahan kohdalle ja vauva vie nyt suurimman osan alamasusta. Hassusti paino on silti edelleen sama kuin raskauden alussa, joten mielestäni ihan hyvin menee tämä raskaus. Hyi, rintsikat muuten on rumat, vähän tuosta pilkistävät. En ole vielä uusia niitäkään joutunut hankkimaan, kun rintojen koko muuttuu ihan päivittäin. Joskus vähän näyttää tiukoilta, joskus taas aivan sopivilta. Nyt aletaan kuitenkin kasvatella paikkoja näköjään enemmänkin.

Mutta tosiaan, ultraan asti päästiin väsystä huolimatta. Jotenkin hassu kerta oli, tällä kertaa mieslääkäri ja meno oli jotenkin sen mukaista. Siinä missä edellinen täti puheli ja jutusteli rauhassa, niin tämä kattoi paikat ja huiskis moi moi, voitte jo mennä. Ulkona oltiin 7min sisäänastumisen jälkeen, ja pelkkään tervehtimiseen ja kenkien kanssa värkkäämiseen meni ainakin 2min. Mutta kaikki tärkeä saatiin kuitenkin tietää. Kyllä tässä näköjään on jo tullut opittua tunnustelemaan vauvelia oikein, kun oikeassa olin ja nyt ollaan masussa käännytty pystyasenton, eikä enää köllitä lantion suuntaisesti. Blub on kasvukäyrällä juuri paikallaan, vain kaksi päivää pienempi kuin laskettu aika antaisi olettaa. Painoa on ipanalla nyt n. 380g ja kaikki paikat sulassa sovussa keskenään ja juuri sellaiset kuten pitikin. Aivot löytyivät heti, selkäranka kiilsi komeasti, jaloissa oli vahvat luut ja kaikki näytti oikein mainiolta. Sukupuoltakin tuli toki kysäistyä...

Nyt meikä tahtoo kuitenkin olla vähän ilkikurinen ja pistän teidät rakkaat lukijani arvuuttelemaan, että mahtaakohan Blub olla pieni tyllerö vai pojankoltiainen. Tässä hieman vihjeitä.

Sormustestissä sormus alkoi heijata, kun alun pyörimiset olivat rauhoittuneet. Koetin olla hengittämättä ja tärisemättä ja vaikuttamatta tulokseen. Heijaaminenhan meinaa poikaa, sormuksen pyöriminen taas olisi ehdottanut tyttöä. 

Kiinalainen syntymäkuukalenteri ennusteli tyttöä. En kuitenkaan ole laskenut omaa kuukuukauttani oikein, joten tulos voi oikeasti olla kumpi vaan. Pitäisi tarkistaa tuo, mutta kun olen 2vko yliaikainen ja syntynyt karkausvuonna, niin totesin olevani laiska, enkä jaksa laskea. Hups.. *virn*

Kaverilla on ollut alusta asti ihan olo, että olisi tyttö tulossa. Itse myös olen pitkään fiilistellyt, että mahtaa olla tyttö. En myös muista, että ihan hedelmöityksen aikaan oltaisiin harrastettu seksiä, ja koska poikasiittiöt ovat nopeampi ja vahvempia, mutta tyttösiittiöt kestävät pidempään, voisi tulossa olla tyttö.

Miran blogissa taas oli tällainen mahtava lista uskomuksista, joten vastailen näihin nyt alkuraskauden tuntumusten mukaan.

Tyttö vie äitinsä kauneuden.

Joinakin päivinä peili näyttää ihan normaalilta, joinakin päivinä pidän itseäni nättinä ja toisina taas luuskattu manaattikin olisi hekumallisempi. Kallistun kuitenkin ehkä nättiyden puolelle, kun finnit eivät dominoi naamaa liikaa (paitsi leussa) ja hiukset voivat hyvin, enkä näytä aina ihan pöhnäiseltä. Poika?

Poikamaha on pyöreä ja edessä,
tyttömaha leviää joka suuntaan.
Tätä on vaikea arvuutella, kun kasvu on vielä niin vähäistä. Vyötärö on kuitenkin edelleen paikallaan eikä lantio ole leventynyt yhtään. Poika?

Poikaviiva on tummentuma, joka ulottuu hävystä navan yli,
tyttöviiva jää navan alle.
Ei ole vielä ainakaan minkäänlaista linea negraa havaittavissa. Tyttö?

Poikaa odottava himoitsee suolaista,
tyttöä odottava taas makeaa.
Jätskiä! Pullaa! Mässyä! Sipsipussi kesti yli viikon, suolamantelit jäivät syömättä, ja ruoka on inhottava vastus, jos se ei ole raikasta. Tyttö?

Pojan kanssa ei ole pahoinvointia,
tytön kanssa kyllä.
Mikä lasketaan pahoinvoinniksi? En ole oksentanut kertaakaan, mutta ruoka on öklöttänyt ja tekee sitä välillä edelleenkin. Toisaalta olen välillä nirso ruokailija oikean ruoan suhteen muutenkin. En osaa päättää.

Vilkas sikiö on poika,
rauhallisempi sikiö on tyttö.
Tämä tenava on tainnut möyriä jo pidempään. Ultrassa ainakin oli ekalla kerralla meno päällä, ja usein tunnen paljon pyörimistä ja hyörimistä. Poika?

Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö.
Jos pitkittäin, niin poika tulee.
Oven vastaisesti on sänky. Tyttö?

Mikäli raskausaika on vaikea,
lapsi on ilman muuta poika.
Voisihan tämä olla toki vaikeampaakin, en ole tosiaan oksennellut ja pystyn ainakin jotain aina syömään. Helpoksi en kuitenkaan sanoisi ollenkaan. Poika?

Poika aiheuttaa närästystä.
Minulla ei ole koskaan eläissäni ollut närästystä, vaikka huonovatsainen muuten kyllä olen. Tyttö?

Äidin jalkojen kylmeneminen ennustaa poikaa,
samoin kuin isän lihominen raskauden aikana.
Villikset pääsee jalkoihin usein, ja isi "tykkää" kiljua, kun jopa normaalia kylmemmät varpaat hiplaavat paljaita reisiä peiton alla. Isin masu on myös ollut äidin masua komeampi viime aikoina. Poika?

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa,
on odotettavissa tyttö.
Eivät mielestäni varsinaisesti kasvaneet, mutta olivat pinkeämmät ja reaktio kuten kiihottuessa eli terhakammat ja isontuneet. Rintsikoita en tosiaan ole vielä tarvinnut uusia. Poika?

Tyttö tekee äidistään kiukkuisemman,
poikaa odottava pysyy tyynenä.
Minä nyt en ole koskaan oikein tyyni, vähän tämmöinen hermoheikko enemmän... Kuitenkin enemmän olen rauhallinen tai jopa flegmaattinen, väliin erittäin surullinen. Riitely on nykyään "tiuskis" "vastatiuskis" "mykkäkoulu" "puhutaan ja sovitaan". Poika?

Kokonaistilanne, kun kaiken tämän laskee yhteen:

Tyttö   8    -    Poika   7

Yksi päättämätön ääni

Tehtävä ei ole varmasti helppo. ;) 

Olen myös näköjään alkanut pieneksi julkkikseksi, my 15 minutes in fame are going. Eli opiskelukaverini Saga teki minusta ja blogistani jutun Ylkkäriin, Oulun yliopiston opiskelijalehteen. Lehden voi netistä lukea tästä, juttu on sivuilla 18 - 19. Koetan jossain vaiheessa keksiä, miten saisin napattua tuon aukeaman kuvaksi tai käyn skannaamassa sen koneelle itse. Aika vahvaa tarinaa masennuksesta ja muista ongelmista tämän raskauden aikana. Juttu kuulemma kuitenkin kirjoitti itse itsensä haastattelun pohjalta, joten en ole yhtään pahana. Mitä sitä peittelemään, ei kaikilla ole aina helppoa.

Sen voin kuitenkin kertoa, että tänään on hurjan leppoisa ja iloinen olo, ultrakäynti oli niin kiva. ^_^