Nukkumisesta on tullut taas vaihteeksi saavutus. Olen aina ollut huono nukkuja öisin, jotenkin vaan aamupäivästä uni on syvempää ja parempaa. Nyt on tuo mahamökkylä alkanut lillua ikävästi, joten kaikki asennot tuntuu inhottavilta. Nukun yleensä kyljelläni ja ylempi jalka vielä koukussa rinnan edessä. Tämä totta kai alkaa olla hankala asento, kun masu painaa ja pelottaa, että luuskaan pienen, mutta silti vaan aina väännyn tuohon asentoon. Sittenpä on epämukava olo ja maha lutistuu, ja herään joka ikinen kerta, kun vaihdan asentoa. Lisäksi pidän aina tyynyä sylissä, joten jo pelkkä tyynyn siirtäminen on herättävä toimenpide. Lisäksi selällään ollessa olo on jotenkin kummallinen, kun Blub möyryää, joten mikään asento ei juuri nyt ole hyvä. Viime yönä tuli 12 ja 6 välillä nukuttua pari tuntia heikosti, ja aamun suunnitelma lähteä yliopistolle graduilemaan kaatui täysin, kun piti sitten yrittää nukkua 6 - 13, jotta jaksaisi edes jotain. Huonoa unta oli se edelleen, ja vieläkin särkee päätä.
Jotenkin tuntuu, että kun tuo mahamöllykkä on vielä tuolla sisällä, mutta kuitenkin jo sen verran painava, että se tuntuu esim. pyöräillessä ja juurikin kyljellään maatessa, että en tykkää siitä juuri nyt yhtään. Jotenkin haaveilen, että sitten, kun masu saa enemmän massaa, se alkaa varsinkin kylkiasennossa tukea itse itseään enemmän, eikä tuntuisi enää siltä kuin mahan päällä olisi semmoinen kasarivyölaukku, joka löllyy ihan väärin ja hankalasti. Fiilis on siis kuin mahassa olisi iso irtonainen möllö, joka ei vaan pysy paikallaan, vaikka pitäisi.
Lisäksi koko ajan on kamalan levoton olo, mikä ei todellakaan auta nukkumista. Johtuuko nyt sitten tuosta lääkkeestä, mitä pitää pään takia ottaa, vai onko tämä joku uusi raskaushormonijuttu, en tiedä. Olo on kuitenkin koko ajan sellainen, että en jaksa tehdä mitään, en saa mitään aikaan, mutta silti haluaisin hyppiä pitkin seiniä, kun jokainen asento tuntuu hankalalta, kaikki ajatukset on sikin sokin päässä ja ilman minkäänlaista järkevää kokonaisuutta ja raajoissa kulkee energiavirtoja, jotka tuntuvat pakottavan sätkimään.
Lisätään mukaan gradustressi, jatkuva niskasärky ja näköjään taas tulossa oleva toinen penteleen flunssa, niin olo ei ole mitenkään kovinkaan kummoinen.
Sitten on tämä vaateongelma. Minä kun olen kokoa 46/XXL, niin en nyt tiedä, että mistä ihmeestä löydän vaatteita loppuraskauden ajaksi. Täällä Oulussa on vain pari äippäliikettä, ja niistä saa vain kokoja 44 tai alle, ja mitä katsoin niitä tällä hetkellä, niin kaikki housut ovat kamalia pillimalleja. Pillifarkut eivät oikeasti sovi kellekään, saati sitten raskaana olevalle, joten mikä ihmeen pointti noissa oikein on? Olen koittanut myös selailla nettikauppoja, etsinyt niitä foorumeilta ja ties mistä, mutta ainoat vaihtoehdot noille kamalille pillimalleille näyttävät olevan Amerikasta asti tilattavat kunnon housut. Siis mitä ihmettä, Suomesta, jossa on paljon lihavia, ei saa järkeviä äitiysvaatteita??! En minä tahdo mitään kapreja, minä tahdon kunnon farkut, joilla selviää talvesta. Vaikka masu ei vielä vauvamahalta näytäkään, niin kyllä sitä sen verran alkaa jo olla, että omat housut ahdistavat tai eivät mahdu enää ollenkaan. Yksillä housuilla on vähän tympeä taapertaa eteenpäin, vaikka niin olen kyllä tehnyt jo varmaan kuukauden. No okei, löysin toisetkin, jotka sopivat vielä ehkä hetken.
Tilanne on tässä vielä vähän tympeä, kun toki voisin tilata vaatteita tai modata omia vanhoja lisäämällä niihin vauvakangasta. Ongelmaksi muodostuu vaan raha, kun juuri nyt sitä ei ole. Laitoin syyskuussa hakemuksen kuntoutusta varten, kun psykiatri ehdotti, että sillä voisin saada rahaa äitiysrahaan asti. En ole saanut opintotukea enää viime joulukuun jälkeen, joten tämä vuosi on väliin ollut vähän vaikea. Inhoan pyytää vanhemmiltani, joten olen mieluumin ilman mitään. Nyt vaan pitäisi tosiaan alkaa tilailla tai sitten modata, ja modaamisen esteeksi tuli rikkoutunut ompelukone. Siitä katkesi viime käytön aikana osa, joka laskee jalustimen alas ja säätelee langan tiukkuutta, joten korjaus on ehdoton tarve. Joten jos saan kuntoutusrahan, saan kaiken tuon tehtyä, mutta nyt pitää odotella vielä tämän kuun loppuun. Myönteisen kuntoutuspäätöksen sain jo, mutta rahaa pitää hakea erikseen. Positiivista tässä on se, että se maksetaan sitten takautuvasti syyskuulta asti ja joulukuussa tilanne helpottaa oikeasti todella paljon, JOS saan myönteisen päätöksen. Sitä odotellessa pitää vaan koettaa keksiä, että mitä tekisi. Onneksi Juhani tukee, ja velan maksan sitten myöhemmin takaisin. Näin piti tehdä keväälläkin.
Voisin myös alkaa hyväksi ja kiltiksi blogaajaksi ja alkaa kommentoida ihmisten jättämiin kommentteihin. Käyn kyllä lukemassa kaikki kommentit, mutta olen vähän huono tuossa vastauspuolessa. Aina en edes tiedä, että mitä vastaisi, vai pitäisikö vastata ollenkaan. Mutta niin, luomumaitoa pitäisi kokeilla laktoosittoman sijaan, tämä oli hyvä vinkki joltakin, ja Miran blogista minun pitää vielä käydä kalastelemassa se edellisen postauksen ihanan lohharibodyn kuva tänne omaankin. :)
Lisäksi koko ajan on kamalan levoton olo, mikä ei todellakaan auta nukkumista. Johtuuko nyt sitten tuosta lääkkeestä, mitä pitää pään takia ottaa, vai onko tämä joku uusi raskaushormonijuttu, en tiedä. Olo on kuitenkin koko ajan sellainen, että en jaksa tehdä mitään, en saa mitään aikaan, mutta silti haluaisin hyppiä pitkin seiniä, kun jokainen asento tuntuu hankalalta, kaikki ajatukset on sikin sokin päässä ja ilman minkäänlaista järkevää kokonaisuutta ja raajoissa kulkee energiavirtoja, jotka tuntuvat pakottavan sätkimään.
Lisätään mukaan gradustressi, jatkuva niskasärky ja näköjään taas tulossa oleva toinen penteleen flunssa, niin olo ei ole mitenkään kovinkaan kummoinen.
Sitten on tämä vaateongelma. Minä kun olen kokoa 46/XXL, niin en nyt tiedä, että mistä ihmeestä löydän vaatteita loppuraskauden ajaksi. Täällä Oulussa on vain pari äippäliikettä, ja niistä saa vain kokoja 44 tai alle, ja mitä katsoin niitä tällä hetkellä, niin kaikki housut ovat kamalia pillimalleja. Pillifarkut eivät oikeasti sovi kellekään, saati sitten raskaana olevalle, joten mikä ihmeen pointti noissa oikein on? Olen koittanut myös selailla nettikauppoja, etsinyt niitä foorumeilta ja ties mistä, mutta ainoat vaihtoehdot noille kamalille pillimalleille näyttävät olevan Amerikasta asti tilattavat kunnon housut. Siis mitä ihmettä, Suomesta, jossa on paljon lihavia, ei saa järkeviä äitiysvaatteita??! En minä tahdo mitään kapreja, minä tahdon kunnon farkut, joilla selviää talvesta. Vaikka masu ei vielä vauvamahalta näytäkään, niin kyllä sitä sen verran alkaa jo olla, että omat housut ahdistavat tai eivät mahdu enää ollenkaan. Yksillä housuilla on vähän tympeä taapertaa eteenpäin, vaikka niin olen kyllä tehnyt jo varmaan kuukauden. No okei, löysin toisetkin, jotka sopivat vielä ehkä hetken.
Tilanne on tässä vielä vähän tympeä, kun toki voisin tilata vaatteita tai modata omia vanhoja lisäämällä niihin vauvakangasta. Ongelmaksi muodostuu vaan raha, kun juuri nyt sitä ei ole. Laitoin syyskuussa hakemuksen kuntoutusta varten, kun psykiatri ehdotti, että sillä voisin saada rahaa äitiysrahaan asti. En ole saanut opintotukea enää viime joulukuun jälkeen, joten tämä vuosi on väliin ollut vähän vaikea. Inhoan pyytää vanhemmiltani, joten olen mieluumin ilman mitään. Nyt vaan pitäisi tosiaan alkaa tilailla tai sitten modata, ja modaamisen esteeksi tuli rikkoutunut ompelukone. Siitä katkesi viime käytön aikana osa, joka laskee jalustimen alas ja säätelee langan tiukkuutta, joten korjaus on ehdoton tarve. Joten jos saan kuntoutusrahan, saan kaiken tuon tehtyä, mutta nyt pitää odotella vielä tämän kuun loppuun. Myönteisen kuntoutuspäätöksen sain jo, mutta rahaa pitää hakea erikseen. Positiivista tässä on se, että se maksetaan sitten takautuvasti syyskuulta asti ja joulukuussa tilanne helpottaa oikeasti todella paljon, JOS saan myönteisen päätöksen. Sitä odotellessa pitää vaan koettaa keksiä, että mitä tekisi. Onneksi Juhani tukee, ja velan maksan sitten myöhemmin takaisin. Näin piti tehdä keväälläkin.
Voisin myös alkaa hyväksi ja kiltiksi blogaajaksi ja alkaa kommentoida ihmisten jättämiin kommentteihin. Käyn kyllä lukemassa kaikki kommentit, mutta olen vähän huono tuossa vastauspuolessa. Aina en edes tiedä, että mitä vastaisi, vai pitäisikö vastata ollenkaan. Mutta niin, luomumaitoa pitäisi kokeilla laktoosittoman sijaan, tämä oli hyvä vinkki joltakin, ja Miran blogista minun pitää vielä käydä kalastelemassa se edellisen postauksen ihanan lohharibodyn kuva tänne omaankin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti