Laskennallisesti olin menossa viikolla 7, vaikka epäilin kyllä asiaa, kun en tietääkseni ollut harrastellut sitä seksintapaista kyseisellä viikolla, kun hedelmöityksen olisi pitänyt tapahtua. Hassua, kuin kesäkuun jutut oli jääneet noin mieleen, mutta vaikuttanee se, että koko homma pyöri niin paljon mielessä koko ajan. Noh, tuo viikko ja ainakin sitä edeltävä puolikas oli vat kuitenkin varsin ikäviä, masuni oli koko ajan kipeä. Googlailu ei kauheasti auttanut, kun kipu oli vähän kuukautiskipumaista. Väliin kävi oikealle, väliin vasemmalle kipeää ja joskus molempiin. Töissä oli ikävä olla, kun välillä piti kippuroida itsensä ja puuskutella rauhallisesti. Tulipa sitä yksi päivä jätettyä töistä väliin kokonaan, kun väsykin iski niin pahasti, että meinasin nukahtaa vessaan.
Torstaina sitten säikähdin, kun oli tullut ihan vähän verta. Hädässä koitin työajalla pysyä rauhallisena ja jonottelin varmaan puolisen tuntia lääkäriasemalle. Ei sieltä vastattu, mutta onneksi olin saanut aiemmin lääkäriltä ohjeen yksityisestä neuvolasta, joka tekee esiultria. Sinne siis soitto, ja sainkin sen heti perjantaille. Olo helpotti, kun vertakaan ei enää tullut. Illalla tosin suihkussa löysin kummaa kirkasta juttua, mutta ei nyt mennä goreihin yksityiskohtiin.
Perjantaina oli tarkoitus aloittaa myös festarityöt, joten aamu oli hyvä aloittaa polkemalla neuvolantätiä tapaamaan. Olo oli kumma, jotenkin ihan varma siitä, ettei masussa enää ole mitään. Sielläpä se pieni kuitenkin näkyi ultrassa, tosin pienempänä kuin luultiin. Olikin menossa kuudes raskausviikko ehkä puolessa välissä, sydän ei vielä näkynyt ja pallerokin oli vielä hyvin hento. Siellä oli kuitenkin hyvin vahva raskaus menossa, raskauspussi oli sopiva, limakalvot oikeassa kunnossa ja kaikki kuten piti.
Myös syy mahakipuihin selvisi, omistan nimittäin kuulemma taaksepäin kallistuneen kohdun. Kohdun ligamentit toimivat siinä tapauksessa kuin kuminauhat, ja jo pelkkä alun turvottelu aiheuttaa sen, että ne alkavat oieta ja aiheuttavat kipua. Ei siis mitään huolta.
Verellekin ehkä löytyi syy. Masussa nimittäin oli tuossa vaiheessa KAKSI raskauspussia. Odottelin siis kaksosia. On kuulemma hyvin yleistä, että tuollaiset erimunaiset alkavat kaksin ja ihan alussa toinen kuolee pois ja jättää tilaa ja ravinnon vahvemmalle. Tätä toista pussia ei meinattu aluksi edes huomata tuon kohdun suunnan vuoksi, mutta sieltä se kuikuili toisen alta, kun neuvolantäti vähän tutki. Veri saattoi olla sitä, että tämä toinen pussi oli juuri edellisenä päivänä tyhjentynyt, joten nyt ei tiedä, mikä tilanne sitten on.
Saatiin samaan rahaan uusi aika 9.8, jolloin saadaan sitten nähdä sydämensyke ja tietää, että jäikö masuun yksi vai kaksi tolleroa. Jännää on, ja kyllä kaksikin olisi tervetulleita. Virallinen viikko takautui yhdellä, ja uuden ajan kanssa katsotaan sitten koon mukaan, että mikä on summittainen oikea päivä.
Onneksi tätä kirjoittaessa ovat masukivut jo lähes loppuneet, joten nötykällä alkaa olla jo paremmat oltavat ja äippäkin on vähän rennompi. ^_^
Torstaina sitten säikähdin, kun oli tullut ihan vähän verta. Hädässä koitin työajalla pysyä rauhallisena ja jonottelin varmaan puolisen tuntia lääkäriasemalle. Ei sieltä vastattu, mutta onneksi olin saanut aiemmin lääkäriltä ohjeen yksityisestä neuvolasta, joka tekee esiultria. Sinne siis soitto, ja sainkin sen heti perjantaille. Olo helpotti, kun vertakaan ei enää tullut. Illalla tosin suihkussa löysin kummaa kirkasta juttua, mutta ei nyt mennä goreihin yksityiskohtiin.
Perjantaina oli tarkoitus aloittaa myös festarityöt, joten aamu oli hyvä aloittaa polkemalla neuvolantätiä tapaamaan. Olo oli kumma, jotenkin ihan varma siitä, ettei masussa enää ole mitään. Sielläpä se pieni kuitenkin näkyi ultrassa, tosin pienempänä kuin luultiin. Olikin menossa kuudes raskausviikko ehkä puolessa välissä, sydän ei vielä näkynyt ja pallerokin oli vielä hyvin hento. Siellä oli kuitenkin hyvin vahva raskaus menossa, raskauspussi oli sopiva, limakalvot oikeassa kunnossa ja kaikki kuten piti.
Myös syy mahakipuihin selvisi, omistan nimittäin kuulemma taaksepäin kallistuneen kohdun. Kohdun ligamentit toimivat siinä tapauksessa kuin kuminauhat, ja jo pelkkä alun turvottelu aiheuttaa sen, että ne alkavat oieta ja aiheuttavat kipua. Ei siis mitään huolta.
Verellekin ehkä löytyi syy. Masussa nimittäin oli tuossa vaiheessa KAKSI raskauspussia. Odottelin siis kaksosia. On kuulemma hyvin yleistä, että tuollaiset erimunaiset alkavat kaksin ja ihan alussa toinen kuolee pois ja jättää tilaa ja ravinnon vahvemmalle. Tätä toista pussia ei meinattu aluksi edes huomata tuon kohdun suunnan vuoksi, mutta sieltä se kuikuili toisen alta, kun neuvolantäti vähän tutki. Veri saattoi olla sitä, että tämä toinen pussi oli juuri edellisenä päivänä tyhjentynyt, joten nyt ei tiedä, mikä tilanne sitten on.
Saatiin samaan rahaan uusi aika 9.8, jolloin saadaan sitten nähdä sydämensyke ja tietää, että jäikö masuun yksi vai kaksi tolleroa. Jännää on, ja kyllä kaksikin olisi tervetulleita. Virallinen viikko takautui yhdellä, ja uuden ajan kanssa katsotaan sitten koon mukaan, että mikä on summittainen oikea päivä.
Onneksi tätä kirjoittaessa ovat masukivut jo lähes loppuneet, joten nötykällä alkaa olla jo paremmat oltavat ja äippäkin on vähän rennompi. ^_^
Jään jännityksellä seuraamaan :)
VastaaPoista