Tässäpä linkki nättiin listaan niistä tunteista, mitä tällä hetkellä tunnen 95% päivästä.
Klikkaa tästä.
Klikkaa tästä.
Sen lopun 5% jaksan ehkä hymyillä vauvalle ja yrittää tuntea rakkautta ja onnellisuutta.
Pienen Vikke Viikingin elämää ja äiti Elisan mietteitä
Lilypie First Birthday tickers
Suosittelen sulle lämpimästi ensikotia. Itsekin olin ensikodissa masennuksen vuoksi. Noita fiiliksiä ei tarvitse kohdata yksin, eikä puoliso voi olla ainoana tukena loputtomiin. Sinä saat apua. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/oulun_ensi-ja_turvakoti_ry/
VastaaPoistaToiseksi uusimmassa Vauva-lehdessä on myös juttu ensikodissa olleesta äidistä. Suosittelen lukemaan jutun ja edes harkitsemaan enskaa.
Voi Elisa.. :(
VastaaPoistaSullekaan kun se masennus ei ole uusi juttu, niin tiedät itsekin, että on aika mennä juttelemaan jollekulle ja vaatia sitä apua, jos sitä ei tarjota ilman ulinaa. Vaikka sitten terveyskeskuksen päivystykseen, jossei muu auta. (Tätäkin on kokeiltu!)
En ehkä ole tässä vaiheessa ensikodin kannalla, mutta jotain pitää tilanteelle tehdä, ettei mene huonommaksi, ihan jo pikkumiehenkin takia.
Voimia, voimia ja voimia! <3
Apuja on jo haettu, joten ei tämä tilanne pahaksi mene. Kunhan puran pahaa oloa tänne välillä pahimmalla hetkellä.
PoistaEn minäkään tuosta ensikodista pidä ajatuksena yhtään, enkä sinne lähde hakeutumaan, mutta muut resurssit on jo tosiaan vetämässä. Päivittelyä pitää tehdä tänne, kunhan jaksaa muustakin taas kirjoittaa.
Kyllä täällä pärjäillään.