Olisit pitänyt jalkas yhdessä!

Joskus sitä sanotaan tytölle, että pidä hyvä ihminen jalkas yhdessä. Tämä neuvo annetaan tosin yleensä ENNEN raskautta, jotta sitä raskautta ei sattuisi. Noh, meikäläisen elämään tuo neuvo on juuri nyt paras, tässä viimeisellä kolmanneksella, ja voi, kun joku olisi antanut sen jo jouluna... Lemme explain:

Miun kipuilu sai viimeinkin, yhden itkuisen (ja muuten ensimmäisen) vauvafoorumipostauksen jälkeen selityksen. Kyse tässä on tilasta nimeltä Symphysis pubis dysfunction tai Pelvic girdle pain, riippuen siitä, keneltä kysyy ja kuka osaa kertoa. Linkkien takaa voi käydä lukemassa asiasta tarkemmin, ja suosittelen sitä lämpimästi ihan kaikille, jotka joskus aikovat hankkia lapsia ja joilla on minkäänlaisia ongelmia selän tai alaselän kanssa, tai joilla on yliliikkuvuutta nivelissä.

Lyhyesti tilanne on tämä: usein isomman trauman tai monen pienen trauman johdosta, yliliikkuvien nivelten takia, liian rasituksen, kuten nostelun tai liian rankan liikunnan tai aiempien selkävaivojen takia relaksiinin (hormoni, joka löysyttää raskauden aikana niveliä, ja näin valmistelee kehoa synnytykseen) ja kaiken tai jonkin näistä yhteisvaikutus saa aikaan lantioluiden liiallisen löystymisen ja kipeytymisen. (Ihan mahoton lause kirjoittaa oikein). Kipu on juurikin tätä, mitä mulla on ollut, eli kääntyminen sängyssä on kamalaa, autoon nousu järjetöntä tuskaa, housut saa päälle ähinällä ja kivulla, jos istuu ja nostaa jalat käsin ylöspäin lahkeita varten (sukat, voi sukat, miksi ette mene jalkoihin itsestään??!), jalan nostaminen kenkään on viheliäistä, sohvalta nousu tuskaisaa ja niin pahasti edelleen. Kaikki johtuu lantioluun väärästä asennosta/lihasten kipeytymisestä ympäriltä/symfyysin liiasta kipeytymisestä. Yllättävää kyllä en ole löytänyt mistään, että ylipaino olisi vaikuttava tekijä asiaan, mutta oikeastaan kaikki nuo kappaleen alussa olevat syyt ovat oman ongelmani takana. 

Hämmentävää on, että tämä ei ole mitenkään harvinainen ongelma, Wikipedian mukaan PDP vaikuttaa jollain tasolla jopa 45 % raskaana olevista naisista. Näin kovaksi kipu ei mene kuitenkaan suurimmalla osalla, joten voin vain sanoa olevani surullista vähemmistöä. Harmittavaa tässä on se, että jos olisin saanut tietoa esim. neuvolasta tai lääkäriltä, olisin voinut mennä jo kauan sitten fysioterapeutille tai esim. osteopaatille ja muutenkin käyttää kehoani järkevämmin tähän tilaan nähden. Hoito kun on loppujen lopuksi kohtuu yksinkertaista:

Pidä jalat yhdessä!

Eli kun noustaan sänkyyn tai sängystä pois: pidä jalat yhdessä.

Kun nouset autoon, nosta molemmat jalat kerralla.

Vältä kaikkia liikkeitä, joissa jalat erkanevat toisistaan, eli vältä portaita tai nouse ne yksi porras kerrallaan mummoaskelin.

Ota pieniä askelia.

Ja yleensä varo liikaa rasittamista, liikaa painoa nivelten päällä, kehon kiertämistä ja muita tapahtumia, joissa lantio pääsee huonoihin asentoihin.

Minä pässikkä olen noussut autoon normaalisti ja ulissut viimeisen kuukauden joka kerta ääneen, kun lantioon ja reisien sisäniveliin/hermoihin/lihaksiin/kaikkiin iskee repivä tuska, kun pitää nostaa jalat yksi kerrallaan sisään. Tänään nappasin oven kokonaan auki, otin ponnistusvoimaa kattokoukusta ja nappasin jalat yhtä aikaa sisään, ja oi, taivas aukeni, elämä on mahtavaa: SE EI SATTUNUT! Kyllä sitä tunsi itsensä tyhmäksi, mutta ei sitä oikeastaan osannut ajatella, että tuommoinen pieni asia voi vaikuttaa näin paljon.

Lisäksi olen saanut hillittyä selän kipuilua sängyssä jättimäisen tyynyarsenaalin ja yllättäjän avulla. Tyynyt eivät kauheasti aikaisemmin auttaneet, mutta nyt on yksi jättityyny jalkojen välissä (kuuluu SPD/PGP:n hoitoon myös) pitämässä lantion neutraalissa, luttutyynyn reunus masun alla ja yksi tyyny sylissä tukemassa yläselkää. Kaikki tämä on kuitenkin turhaa ilman yllättäjää eli taiteltua lakanaa selän alla. Tämän ihmeen ansiosta olen pystynyt nukkumaan jopa tunteja myös selällään ilman huonoa oloa. Eli otin satiinilakana (sen päällä on liukkaampi kääntyä) ja taittelin sen vyötärön kohdalle sopivaksi tueksi. Olen sitten selälläni tai kyljelläni, se tukee juuri oikeasta kohdasta, ja samalla se tiputtaa lantiota hitusen alemmas, joten varsinkin selällään siinä on hyvä tehdä lantionitkutuksia. Pyöritän siis lantiota joko ylös-alas, sivu-sivu tai jokaiseen suuntaan, eli manipuloin rankaa ja lantioluuta kuten kiropraktikko tekisi. Tämä saa alaselän kipualueen rentoutumaan ja jopa naksumaan, joka helpottaa kipua kovasti. Kun otan jättityynyn vielä polvien alle ja olen hassussa mutka-asennossa, on nukkuminen oikeasti tosissaan kivutonta ja jopa mukavaa.

Jospa tämä nyt olisi sitten tämän kaiken vatkuttelun ansiosta viimeinen kipuposti tähän blogiin. Pää alkoi hajota jo ihan totaalisesti, kun olen saanut muutaman pahan itkukohtauksen Juhanille, kun tuntuu, etten kohta halua enää ollenkaan lasta, kun eihän se voi olla tämän tuskan arvoinen. Mutta varmasti on, jatkuva kipu vaan tosissaan hajottaa pään. Tuolla wikissäkin lukee, että pahat SPD/PGP-kipuilijat ovat erittäin alttiita ahdistukselle, masennukselle ja kaikelle muulle moiselle. Nyt, kun on tietoa ja ainakin auttava oma hoito-ohjelma, on olokin sellainen, että kyllä tämän kanssa oikeasti selviää.

30 päivän rajapyykki tuleekin näköjään tänään vastaan. Ei ole enää pitkä aika, kun pepunheiluttelija pääsee ulos ilostuttamaan maailmaa. Poju on tosiaan ottanut tavaksi ilmeisesti heilutella takamustaan kovasti (isänsä peruja ihan varmasti, tuon puolen isovanhemmat kun ovat mahdottomia tanssijoita ja Juhani omistaa maailman parhaan ja sheikkaavimman beban ;) ), joka tuntuu hassulta tuossa kylkiluiden alla. Ei potkuja, vaan semmoista hierovaa liikettä, joka tuntuu puolelta toiselle. 

Juhanin setä kävi tänään ohiajomatkalla tuomassa meille lastenkirjoja, pussillisen pehmoleluja ja pinnasängyn, ja meikän isi tulee keskiviikkona käymään veljen kanssa, ja silloin pistetään makkarin seinälle hoitopöytä kiinni. Pitää ottaa tuolloin kuvia taas blogia koristamaan, kun alkaa talous olla jo vauvavalmiina lähes kokonaan.

Pojulta terveisiä, potkaisi juuri mukavasti. ^_^