Ipanaanio kasuaa kuin heinä!

Käytiin Vikke-naurunakin kanssa tänään taas neuvolassa, ja saatiin taas tietää strategisia mittoja. Poju onkin jälleen suuren ylpeyden aihe, kun mittat kiirivät kohti taivaita: painoa oli tullut onneksi vain n. 600g, ja nyt ollaan 8,1kg huiteilla. Pituutta jäppiskä sitten olikin venynyt edellistä kuuta enemmän, kun mittariin piirtyi 68,9cm. Minusta neuvolantäti ei kyllä venyttänyt niitä koipia ihan suoraksi, joten sanon suoraan mitaksi 69cm. Joten on se hurja mies kasvamaan tuo meidän Vilho, 4kk mittarissa ja paino on tuplattu ja mittaakin tullut lisää jo 17cm. Ehkä se 80cm haaveraja tulee tosiaan menemään rikki ekojen synttäreiden tienoilla. 

Ison lisäksi se on vahva!

Viime aikoina Vikke on ollut myös varsin kärttyinen, ja suun tilannetta onkin seurattu tiiviisti. Poika on kuolannut kuin pieni söpö hana, ja kaikkea on pitänyt maistaa ja jäytää. Niinhän siinä sitten kävikin, että ekat alahampaat tupsahtivat viime viikolla näkyviin. Alaoikea tuli esiin torstaina ja alavasen nyt sunnuntaina. Keskimääräisestihän nuo hampaat alkavat tulla esille vasta 6kk ikäisenä, joten on ollut jännä seurata, että olivatko nuo lupaukset oikeita hampaita vai helmihampaita. Melko teräviltä ne nykyään jo tuntuvat, joten valehampaiksi eivät tosiaankaan jääneet, sen on Juhani saanut jo muutamaankin kertaan tuta, kun pienet hampaat ovat nasahtaneet sormensivuun kiinni maistelemaan. Ienkipu on toki tympäissyt muutamaankin otteeseen, mutta onneksi syli, lohdutus ja pieni annos nestemäistä Panadolia ovat auttaneet. Panadol on niin kivan makuistakin, että poju rauhoittuu yleensä jo siihen. Suppoja meillä ei ole, eikä tule. Jotenkin en tykkää yhtään ajatuksesta, että rassun peppuun pitäisi hädän hetkellä tunkea jotain, joten pois moiset meidän lääkekaapista. 

Bepanthenia piti pistää, kun meinaa pojun pää hilseillä välillä.

Pyörähtelystä on myös tullut meille jokapäiväinen lisä ohjelmaan. Jossain 3kk 4vko kohdalla poju päätti, että selällään on tosi lame ja kasaria, joten nyt masuasento on ihan ykkösjuttu, ja sinnepä hän itsensä kampeaakin aina, kun alusta sen vähänkin sallii. Lattialla kääntyminen tapahtuu yhden selänkäännön aikana, eikä keikahtaminen sängyllä vie sen kauempaa. Vikke on päättänyt myös, että kylkiasento on äidin tyyliin ihan ehdottomasti paras asento nukkua, joten hän on nyt sitten kolmas sukupolvi kylkinukkujia minun ja pappan lisäksi. Hassua, kuinka asento voi liikkua geeneissä. Tuosta asennosta on tullut myös kätevä uni-indikaattori, kun Vikke kääntyy siihen aina heti, kun on itse valmis nukahtamaan. 

Ja koska 4kk maaginen raja meni rikki, on poitsu saanut myös ensimmäiset kiinteät ruokansakin. Me testattiin maissivelliä parisen viikkoa takaperin siinä toivossa, että kiinteämmän ruoan avulla yöuniväli pitenisi, mutta toivottua vaikutusta ei saatu, joten se litku sitten jäi. Eilen taasen alotettiin porkkanaperunasose, joka on kyllä ollut melkoisten irvistysten kohde, kaikkien meidän suussa. Itse tietty Juhanin kanssa kokeiltiin sitä myös, ja yh, ei kyllä ole hyvää pilttisose. Ensi kerralla tehdään itse, nyt vaan laiskotti liikaa. Poika irvisti ensimmäisille lusikoille eilen, ja niin kävi myös tänään. Pystyasennosta johtuen suurin osa ruoasta myös plursutettiin ulos suusta, mutta ehkä siitä nyt maistin verran saatiin alaskin. Tänään meni sitten jo paremmin, kun isi jossain vaiheessa keikautti poikaa pikkuisen takakenoon. Siinä vaiheessa lusikasta otettiin kunnolla jo suuhun asti haukkaamalla ja nielaisukin onnistui. Huomenna taas lisää. Melko sottaista hommaahan tuo oli, joten onneksi Vikke oli pelkässä vaipassa.

Nälkä ehti tulla maistellessa, kun ei sinne masuun asti mitään päätyny.

Kivan keltaista kuvassa...

Tämä kuva otettiin maistelun puolessa välissä, kun isi ja poika olivat käyneet jo kerran pesulla...

Helteiden takia meidän kuumakalle ei tosiaan vaatteita pahemmin käytä. Vaunuissa mennään pelkällä bodylla tai paidalla, ja sisällä vaippa on ihan tarpeeksi. Yöksi hän saa lakanan päälleen, ja usein pitää laittaa minituuletin päälle, ettei tule kitinää. Kylpyily on huippua onneksi, joten sieltäkin saadaan välillä vähän viilennystä. Pienen hikinäpyn ansioista saatiinkin tänään neuvolasta neuvo, että kylpeä voidaan vaikka joka ilta, kun poika kerran hikoilee varsin paljon. Mikäs siinä sitten, meille kyllä kelpaa.

Minä taas en yhtään arvosta hellettä ja kesää, ja soisin syksyn jo tulevan. Hikoilen kuin jääpala Saharassa, joten ulkona ei ole mitenkään mukava olla. Hametta ei voi pitää ilman legginsejä/sukkahousuja, koska reidet hankautuvat haavoille vartissa, joten olen sitten ärtynyt kuumasta farkuissani tai erittäin ahdistuneen itsetietoinen legginsvihaajista. Syksy on mukavampi, kun saa pistää oikeasti vaatteita päällensä.

---------

Edelliseen postaukseen viitaten: se oli jälleen kirjoitettu äärimmäisen huonon päivän päätteeksi. Toistan myös, mitä olen joskus aiemmin sanonut: asiat on silti kunnossa, ja nuo tilanteet ovat huonojen päivien aikana tapahtuvia. Poika ei ole, eikä tule jäämään heitteille tai mitään muuta vastaavaa. Jos minä olen huonoa, on Juhani aina paikalla. Jos hän ei ole, puren hammasta, eikä tuommoista tapahdu. Sain ehdotuksen hankkia apua. No, sitä on, minulla on hoitosuhteet olemassa, heinäkuu vaan on perse kuu, ja silloin ei apua saa. Samaten on turhaa pyytää esim. sukulaisia tänne, sillä olen ihminen, joka muiden läsnäollessa puree hammasta jälleen, ja silloin on kaikki kunnossa vaikka väkisin. Kun on tekemistä, on kaikki hyvin, kun on yksin ja tylsää, alkaa mennä huonommin. Ja auttaishan se, jos muistaisin napsia napit joka päivä....