Syksyn satoa

Vielä täällä ollaan hengissä, kirjoittamiseen ei vaan ole ollut inspiraatiota. Elokuu meni reissatessa ja isin yliopistoilu on taas alkanut, äiti tuskailee edelleen, kun gradu ei etene, ja poju senkun kasvaa. Päivittelenpäs tässä nyt sitten lyhyesti pidemmän kirjoitusinspiksen toivossa.

Tämä on paras löyty aamulla sängystä.

Veikkaamma, että häntä ei voi monikaan vastustaa, kun isommaksi kasvaa...

Vikke on nyt vajaa 6kk, ja 5kk 1vko kohdalla mitat olivat 9kg ja 71,4cm. Melkoisen painava ja pitkä häiskä on siis jo kyseessä, hämmästelemme itsekin hänen kykyään kasvaa noin mahdotonta vauhtia. Fyysinen kehitys menee samaa tahtia, nyt harjoitellaan konttaamista niin, että pää muksahtelee joka paikkaan. Eilen isä sai headbangin ja itkuhan siitä tuli, tänään mentiin lattialla nurin ja itkettiin taas. Poju siis nostaa itsensä konttausasentoon ja heijaa ja pomputtaa itseään edestakaisin, ja käsien väsyessä muksahdetaan kyljelleen. Eteenpäin hän ei siis vielä asennossa mene, mutta tällä menolla kontataan jo ennen 6kk merkkiä. Hassusti istumisen opettelu ei ole edennyt yhtään, eikä poju vielä edes yritä istumaan. Kai se olisi liian tylsää, kun voisi mennä eteenpäinkin....

Poikula ei vieläkään nuku kunnolla, mutta uni on onneksi taas syventynyt niin, ettei hän enää ihan joka rasahdukseen herää. Yösyömisestäkin on tullut lähinnä makustelua, joten nyt taitaisi olla enemmän vanhemmista kiinni, että saataisiinko nuo yöt oikeasti rauhoitettua. Unikoulu pitänee aloittaa kohtapuoliin. Puurot ja ruoat eivät auta unen kanssa, niitä on kyllä testattu. Ja ruokaa meneekin ihan mitä vaan, sillä massu ei reagoi mihinkään, ja me ollaankin kokeiltu parhaimmillaan jopa viittä eri makua yhden viikon aikana. Millekään ei irvistellä, ja jopa hieman klunttisempi ruoka menee jo alas. Elokuussa syötiin jo vadelmiakin kokonaisena. Maissinaksut poika osaa ohjata suuhunsa jo suoraan, vain kämmeneen jäävä pala tuottaa vielä ongelmia, kun hän ei ole keksinyt kuinka kämmen avataan ja samalla tungetaan jämäpala suuhun.

Helsingborgissa kasvoi ihania pojuja puussa

Elokuussa reissattiin paljon, kun ensin ajeltiin yöllä mummulle Hirvensalmelle (poika nukkui vain puolet matkasta, kun näköjään auto on niin jännä, ettei siellä nukuta) pariksi yöksi, ja siitä sitten papalle Ylivieskaan toiseksi pariksi yöksi. Vähän myöhemmin ajeltiin sitten Rovaniemelle pariksi yöksi, ja loppukuusta oltiin viikko Landskronassa Ruotsissa. Siellä kuljettiin paljon, käytiin tutustumassa Helsingborgiin, Ven-saareen ja käytiin tutuilla Lundissa, ja kivaa oli. Hermot tosin meinasi mennä, kun reissuväsymys alkoi painaa, ja viimeisenä päivänä äiti olikin jo valmis viskaaman isin kokonaan jorpakkoon elämästään... Onneksi päästiin kotiin, ja nyt on taas rauha maassa ja kaikki hyvin. Lennot muuten menivät loistavasti, Oulusta lähdettiin Kööpenhaminaan, ja poika hurmasi kaikki lentoemot ja sitten Skånetrafikenin junissa kanssamatkustajat. Itkettykään ei oikeastaan yhtään, vain lentokoneen nousu tuntui kummalta ja kirvoitti muutamat äkinät. 

Lentoemolta saatiin paras purulelu ikinä, kuminen lentskari

Makustelu jatkuu edelleen samalla tavalla

Myös suuri sukkavarkaus ja varpaiden massutus on alkanut.

Isin pään päällä taisi olla jotain?

Pojun ensikosketus hiekkaan: Borstahusenin ihana silkkiset valkoiset hiekat.

Muutenhan elämä jatkuu täällä omalla mallillaan. Kovasti odotamme, että Vikke oppisi istumaan, niin saataisiin hommata syöttötuoli, minä häsellän teatterihommien kanssa ja Juhani pohtii jo mistä sitten tulevaisuudessa tekisi dippatyönsä. Kissat elämöivät, ulkona käydään jo rataskävelyillä, kun poju kasvoi liian isoksi vaununkoppaansa ja työhuone ja osa olkkarista pistettiin uuteen järkkään viime viikolla. Kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväistä elämää vietämmä.

Vaununkoppa sai uuden käyttötarkoituksen.