Poitsu juhlii ja juhlii

Kauhia, kun tämä bloggailu on nykyään muka niin vaikeaa. Olisi ihan mahdottomasti kaikkea kivaa kirjoitettavaa, mutta kun meinaa laiskottaa alkaa näpytellä. 

Vikke on oppinut uusia juttuja, nykyään pyörähdetään masulta selälleen ihan helposti, vaikka opittiinkin se vasta juhannuksena, ja poika osaa itse erottaa, haluaako juoda vettä vai vastiketta, kun on jano. Fiksu jäpikkä. Hän myös nukahtaa iltaisin aina kunnolla vasta joko pitkän odottelun jälkeen tai heti, kun äiti laulaa Tupakkarullan. Höppänäluppanan silmät lupsahtavat alas heti, kun toka säkeistö on lopussa.

Tämän postauksen pääosaan otan nyt kummiskin parit juhlat, jotka Vikke pääsi kokemaan tässä kuukauden sisällä.

Rovaniemen ukki Arto sai pitkän siltatutkimusprojektinsa päätökseen toukokuussa, ja kesäkuun alussa sitten vietettiin tohtorijuhlia Juhanin kotikotona. Paikalla oli paljon vieraita ja mahtavia tarjoiluja, joten harmillisesti meidän pieni mies päätti, ettei moinen äänekäs vieraspaljous ole hänen juttunsa, ei sitten yhtään. Ensimmäiset muutamat saivat ihastella poikaa ihan rauhassa, mutta sitten puheensorina yltyi ihan liian kovaksi, ja poika aloitti elämänsä siihen mennessä ja sen jälkeen kovimman itkun. Pelkoitku on aika hurjaa kuultavaa, ja taisi siinä mennä vartti, että pieni saatiin rauhoitettua. Äiti oli sitten vielä pöljä ja koetti pienen kanssa uudestaan vieraiden kurkkaamista sivuhuoneesta, mutta ei hyvänen aika, pelkoporu ja hirvitys alkoi vaan uudestaan. Onneksi juhlat vietettiin kotioloissa, niin saimme linnoittautua sivuhuoneeseen kolmisin rauhoittelemaan pientä. Oli se hassua viettää juhlatällingissä aikaa sängyllä, käydä nyysimässä tarjoiluja hiippaillen vähän salaa ja kuunnellen muflautunutta puheensorinaa viereisestä olohuoneesta. 

Loppuvierailu meni sitten onneksi oikein mukavasti, Vikke tykkäsi fammulasta (farmor eli fammu Eva eli Juhanin äiti) ja oli muuten oikein reippaana.

Äiskä unohtaa nyt itsesensuurin, näin lenneltiin Rovaniemellä.

Myös paikallinen eläimistö tottui Vikkeen nopeasti. Takana olevat legot ovat yksi Arto-ukin saamista lahjoista.

Seuraavat juhlat olivatkin sitten Viken nimiäiset lauantaina 9.6.2012. Edeltävä viikko oli vähän hulabaloota, kun meidän oli tarkoitus Juhanin kanssa siivota ja laittaa yhdessä. Juhanin kandi kuitenkin venyi ja vanui edelleen surkean ryhmän takia, joten mies parka oli koko viikon yliopistolla, ja juuri juhlia edeltävänä torstaina hän vietti siellä myös yön melkein nukkumatta. Meikä ei yksin saanut mitään aikaiseksi, joten tein sitten kaiken ihan yksin perjantaina Juhanin nukkuessa. Roudasin monesta kaupasta tavaraa, leivoin kuusi uunillista ruokaa (kakun, muffineja ja kanaa), siivosin minkä jaksoin, hoidin pojan (okei, uninen mies pakotettiin hoitovastuuseen pitkän kauppareissun ajaksi) ja laitoin paikkoja kuntoon. Onneksi Vappu-mummu saapui perjantaina illalla avuksi, olivat ajaneet suoraan hänen päästyä töistä tänne. Meikäläinen koetti myös kovasti lukea 9.6. olleeseen tenttiin, johon olisin kyllä mennyt, jollen aamulla herätessä olisi ollut tuskallisen kipeä kaikesta touhuamisesta. Noh, syksyllä sitten, onpahan luettu valmiiksi.

Juhlat itsessään olivatkin sitten aivan ihanan mahtavat. Viken sukulaiset ovat ihania tyyppejä kaikki, ja tunnelma oli oikein leppoisa ja kotoisa. Vieraat saapuivat kolmen aikaan, paikalle tulivat mummut ja papat, eno ja täti, yksi isomummu, isosetä avokkeineen ja Juhanin serkku, yhteensä meitä oli 14. Aloitimme suolaisilla hyvillä, sitten kakulla ja herkuttelun jälkeen oli sitten ohjelmaa.

Eki-pappapuolen suolaamasta lohesta leipiä, Eva-fammun kinkkupiirasta, äiskän pestofetamuffineja, Vappu-mummun tiikerikakkua ja äiskän kakku ja V-keksejä.

Olen muuten aika ylpeä ko. kakusta. ^_^

2x sokerikakkupohja, 2x annos kreemiä reunoilla ja marsipaanin alla, välissä valkosuklaapiparminttukerma. Ja paljon väriainetta...

Juhlallisuudet aloitettiin rennosti syöttämällä nälkäinen poju. Sen aikana hyökkäsin puun takaa haluaminen kummien kimppuun ja pyysin kummeiksi äitiäni Vappua ja Juhanin siskoa Tiinaa. Vappu-mummu on pohjalainen jääräpää, joka saa opettaa kummivelvollisuutenaan pojalle pohjalaista rempseää asennetta, jotta hän ei jää isona muiden jalkoihin. Tiinan taas halusin opettamaan pojalle maailmasta, sillä hän matkailee ihan mahdottoman paljon (on tainnut käydä ainakin Vietnamissa, Saksassa, muualla Euroopassa, asuu Ruotsissa, menossa Afrikkaan tässä meidän suhteemme aikana jo) ja on muutenkin upean kosmopoliitin oloinen ihminen. Häntä parempaa mallia en voisi Vikelle toivoa, kun itse me ei Juhanin kanssa osata moisia ollenkaan. Tiina on muutenkin ihana ihminen, ja liikutuksen kyyneleet hänen silmissään osoittivat valintani oikeaksi. 

Tädin sylissä on hyvä hengailla.

Arto-ukki kastoi pojan Tiinan ollessa sylikummina. Koska emme kuulu kirkkoon kumpikaan, pidimme pojalle nimiäiset ja pappi jäi homman ulkopuolelle. Vappu kuitenkin kysyi ennen juhlia, aiommeko kastaa poikaa, ja ajatus miellytti, joten pyysimme Artoa kastajaksi. Kasteveden Juhani lennätti parvekkeelta komealla kaarella, ja myöhemmin samaan suuntaan poksahti myös samppanjapullon korkki. 

Taisi Vilho Severi ihan tykätä tilanteesta.

Isi lennätti vedet pitkän iän merkiksi.

Viken sukulaiset olivat kutsun mukaan itse järjestäneet ohjelmaa. Isomummi Onerva lauloi kauniin vanhan kehtolaulun, Vappu-mummu luki kirjoittamansa kirjeen, Tiina-täti kertoi kirjoittaneensa puheen, mutta se luettiin vasta liikutuksen laannuttua (vaikka kyyneleet siinä lukiessa tulivat taas), ja poika sai lahjoja pienten puheiden saattelemana. Lahjaksi saatiin mm. vaatteita, kaunis viltti, pehmoinen unilaulua soittava pupu, pari taulua, kokoelma vanhoja, arvokkaita kolikoita ja ehkä tähän mennessä suosituimmaksi noussut ruotsinkielinen laulukirja, jossa on mukana nuotit ja soittorasia, johon kaikki laulut on soitettu koko laulun mittaisina. Kaikesta ollaan tykätty kyllä hurjasti.

Loppupäivästä sitten laulettiin Maan korvessa Eki-pappapuolen säestäessä kitaralla (tai Eki-papaksi häntä tullaan tituleeraamaan, mutta selvyyden vuoksi tässä käytän nimeä pappapuoli, kun Taavi on biologinen pappa minun puoleltani), ja sitten vietettiinkin muuten vaan mukavaa ja rentoa aikaa. Keräsin Helena-isotädiltä saatuun kauniiseen käsinsidottuun kirjaan kaikilta terveisiä Vikelle. Aionkin kyseiseen kirjaan keräillä terveisiä pojalle aina juhlista ja tapahtumista, missä hän itse on ollut mukana, mutta ei varmasti tule itse asioita muistamaan. 

Kitaran kanssa laulettiin paljon.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli aivan mahtava, ja olin ja olen edelleen hurjan onnellinen siitä, miten mukavia ihmisiä Vikellä on ympärillään. Parempaa kasvuympäristöä ei pienelle voisi pyytää.

Ylpeät ja onnelliset vanhemmat.