Lueskelen tässä yön kuluksi vauvafoorumilta juttuja isien parhaista sutkautuksista. Aamupäivästä otin päiväunet, niin itsellä ei uni nyt osu silmään, joten noiden juttujen kautta on mukava mietiskellä tuota sängyssä tuhisevaa omaa tulevaa isiä. Harmittaa, kun en hänen parhaita sutkauksiaan ole niin tarkkaan pistänyt muistiini, että osaisin tuommoisiin foorumiketjuihin niitä lainailla, mutta muutamia tulee mieleen meiltäkin.
Tällä hetkellä suosikkijuttuja meillä on SuperMuna. Jonna kävi tässä kuukausi takaperin Helsingistä käymässä ja oli napannut minulle lahjaksi Munasolu-pehmon. Kuuluu siihen bakteerisarjaan, missä on erilaisia söpöjä pöpöjä ja muita kehossa löllyviä minijuttuja. Kyseessä on siis tämän kappaleen alla kuikuileva rusettipää. Munis hengaa meillä eteisen hyllyn ylimmällä hyllyllä punaisen Angry Birdin kanssa ja tarkkailee maisemia. Mies tässä vähän aikaa sitten pohdiskeli tätä meidän nopeaa lisääntymistärppiä. Itse aikoinaan tuumailin, että hänellä täytyy olla kyllä superspermaa, kun heti nasahti. Pohdinnan jälkeen isi mietti sitten Muniksen innoittaman, että mitä jos se olikin mun supermunasolu, jonka aikaansaannosta kaikki on. Tämän vuoksi on nyt sitten projektina vielä joku päivä pykätä Munikselle viitta, kun pitäähän supermunasolulla olla sankarin tunnusmerkki...
Muutenhan Juhani on ihanan kivasti kärryillä tästä raskaudesta. Jossain alkuraskauden ekojen viikkojen aikana tutkiskelin miehen uutta puhelinta, Samsungin Galaxya, jossa on ties mitä vitkuttimia ja vempaimia ja erilaisia applicationeita. Löysin ilmaisohjelmana raskaustietopaketin, joten ehdottomasti se piti lisätä Angry Birdin kaveriksi listoille. Sitä ollaan nyt sitten molemmat tarkkailtu, ja selvästi isikin katselee vauvan kehitystä kuvista ja joka viikon lyhyen tietoiskun mitoista, kun milloin on verrattu vauvaa nutturiin (Can I has anuttur nuttur on meidän vanha yhteinen vitsimme, kyse on siis nektariineista. ), milloin muihin hedelmiin.
Meillä ei isi myöskään hyväksy sikiöväkivaltaa. Minä kun läiskyttelin mahaani muuten vaan, ja kiellon jälkeen vielä riiviömäisyyttäni lisää, niin heti tuli paheksuvia katseita ja käsky lakata pahoinpitelemästä vauvaa. Onneksi on tätä luontaista rasvakerrosta, niin ei läpsyttely ihan heti taida pieneen asti tuntua. ;)
Parasta on mies, joka jokainen päivä osoittaa ihan vahingossa eri tavalla miksi häntä kannattaa rakastaa.
Meillä ei isi myöskään hyväksy sikiöväkivaltaa. Minä kun läiskyttelin mahaani muuten vaan, ja kiellon jälkeen vielä riiviömäisyyttäni lisää, niin heti tuli paheksuvia katseita ja käsky lakata pahoinpitelemästä vauvaa. Onneksi on tätä luontaista rasvakerrosta, niin ei läpsyttely ihan heti taida pieneen asti tuntua. ;)
Parasta on mies, joka jokainen päivä osoittaa ihan vahingossa eri tavalla miksi häntä kannattaa rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti