En ole jaksanut ottaa kuvaa masusta, vaikka viimeksi niin lupasin. Viikonlopulla on tulossa bileet, joita varten pitää sitten vähän laittaa itteään, joten pitää ottaa silloin soppeli kuva matkaan. Kumman vaivalloista muka käyttää kameraa, latailla kuva koneelle, vähän leikata ja liittää tänne. Laiskuus...
Tänään oli neuvola taas. Nyt ollaan siirrytty joka toinen viikkoiseen tahtiin. Sovittiin kaikki loppukevään ajatkin jo, olikohan siinä nelisen neuvolaa, yksi lääkäri ja viimeinen Rh- labrakäynti. Yliaikaisuusneuvolakin on nyt varattu, joten saas nähdä kuin käy, tarvitaanko sitä vai ei. Vähän toivoisin, että poju tulisi ajallaan, mutta jotenkin en usko, kun ollaan molemmat Juhanin kanssa niin myöhäisiä.
Neuvolassa oli kaikki taas kuten pitääkin. Verenpaine 123/88, vähän enemmän kuin viimeksi, mutta olin tosi väsynyt ja ahdistunut huonosti nukutun yön jälkeen, joten en stressaa. Viimeksi oli tullut yli 2kg painoa, nyt se oli lähtenyt pois. Hämmentävää heittelyä, mutta +4kg ja risat on siis tämän hetken tulos. Ihan hyvä kai, kun poikakin on jo parikiloinen möllikkä tuolla masussa. Hb oli edelleen alhainen, 115 tällä hetkellä, enkä ollut juonut tai syönyt mitään ennen käyntiä, joten se mahtaa oikeasti olla pikkuisen alempana. Nyt pitäisi oikeasti muistaa syödä enemmän Mamavitamiineja ja rautaa, olen vaan kauhean huono muistamaan napsia niitä pillereitä. Kissatkin aina tiputtelee kaikki liuskat pöytien taakse, eikä enää tee kamalasti mieli niitä noukkia, joten vaivalloiseksi on tämäkin mennyt.
Gradu sitten taas... Noh, viime viikolla kävin kahtena päivänä yliopistolla ja sain huomata, että kivuliaasta liikkumisesta huolimatta oikeasti homman edettäminen sai pään aivan eri kuosiin. Olin kahtena päivänä kuin normaali ihminen illasta, en ahdistunut, hajoileva ja pakkoliikkeinen möllö. Pitää tällä viikolla jatkaa taas hommia kyllä tuon varjolla. Harmittaa vähän, kun en tänään päässyt, mutta selkäkipujen takia yöunet menivät, joten ei sitä vaan pystynyt aamuneuvolan jälkeen muuhun kuin tulemaan kotiin nukkumaan. Huomenna sitten uusi yritys. Teoriaosa alkaa olla melkein kasaamista vailla valmis, kun käytän kummataktiikkaa: otan tärkeän kirjan, käyn sen läpi tarralappujen kans, kirjoitan ne kohdat erilliselle tiedostolle ja lopuksi aion koota niistä sitten sen asiatekstin. Paljon ns. ylimääräistä työtähän tuossa varmasti tulee, mutta toteutan siinä periaatetta "sinun pitää tietää enemmän kuin työssäsi kirjoitat ylös, jotta oikeasti osaat asiasi". Kattoos miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti