Joulun satoa

Olen ollut aneeminen (hb oli viime neuvolassa 113), masentunut ja kipeä. Kauheasti ei ole tullut siis kirjoiteltua tai yleensä jaksettua edes ajatella kirjoittamista vakavissaan, edes Facebookiin tai irkkiin. Lantioluut on edelleen erittäin kipeät huonoina päivinä, mutta levolla onneksi pysyn jossain määrin liikkuvassa kunnossa. Yli 500m kävely putkeen pistää jo paikat rikki... Lisäksi masussa tuntuu inhalta, on varmaan alkanut mahalaukku jäädä pahasti puristuksiin, kun ihan minkä tahansa syöminen saa olon ällöttäväksi ja mahaan pahan olon. Raskaus ei näköjään vaan oikein ole mun kropan juttu. 

Nyt on tullut kuitenkin syötyä äippävitamiineja ahkerasti, joten rauta-arvot lienevät kohoamassa, pieni ulkoilu välillä saa pään vähän paremmin auki ja olen jälleen saanut nukuttua öitä järkevässä suhteessa (tosin on tylsää herätä 8.30, päivät tuntuu ihan ylettömän pitkiltä, valivali sniff...) ja tänään on olo ollut vähän helpompi muutenkin. Hedelmäpöytä notkuu, kun meikä vetää omppuja, banskuja, kiivejä, appelsiineja ja porkkanoita kuin hevonen (vaikka ne ei taida kyllä sitruksista oikeasti innostua?), joten ainakin jotain järkevää menee alas. Vähän on pitänyt toppuutella, kun parhaimpina päivinä on oikeasti mennyt melkein kilo porkkanoita. Himo se on tuokin. Proteiinit ei mene alas vieläkään, mutta jospa tämä hetelmäily kompensoisi hieman liikaa noussutta painoa takaisin alaspäin (ollaan jossain +6kg paikkeille nyt).

Joulusta jäi kuitenkin paljon kertomatta, joten nyt voisi käydä pitkän ja rankan, mutta hyviä muistoja jättäneen vuodenvaihteen läpi. Sain otettua kuvatkin tärkeimmistä, joten nyt voi niitäkin pistää esille.

Joulureissut alkoivat siis 20.12., kun siirryimme autolla Juhanin kanssa Ylivieskaan isälle. Sillä reissulla käytiin tapaamassa molempia mummoja (tai siis isän äitiä ja isää ja äitin äitiä), ja sain taas viedät perinteiset joulukukat. Molemmat tykkäsivät isoista valkoisista joulutähdistä, ja olin tosi tyytyväinen upeisiin kukkiin. Sellaisia on kiva viedä. Samalla reissulla korjautettiin autokin, siitä kun oli jokin jo unohtamani vastus posahtamassa (ja se posahtikin sitten, kun saatiin se isällä roikkaan killumaan), joten nyt on auto hyvässä kunnossa taas pidemmäksi aikaa. 22.12. ajeltiin takaisin kotiin.

23.12. sain aukaista äidin lähettämän paketin, josta löytyi kaikkea hirmuisen kivaa. Siellä oli naposteltavaksi pähkinöitä ja kuivahedelmiä, vanha kuva minusta, sukkia meille kaikille, pari mielenkiintoista Evita-lehteä (taidan alkaa tilaajaksi) ja vaikka mitä muuta. Kaikki oli omissa paketeissaan, joten siinä oli jo yksi pieni joululahjailtama meillä. Tässä parhaat palat, ne kaikkein ihanimmat:

Herttainen vauvanpeitto isoäidin neliöistä. Oikein sopivaa, kun mummi on itse sen tehnyt.

Myöskin itse kudotut vauvanvaatteet pojulle. Sukat, lapaset, paita ja myssy ovat toki ne perinteiset, mutta huomatkaa myös matchaavat säärystimet!

Ja nämä sitten kaikkein söpöimmät. Kommentoin noista isommista töppösistä, että mahtavat olla liian isot vielä hetken pojun synnyttyä. Näppärä mummi oli siis väsännyt nämät joulun aikana, ja saatiin ne mukaan uuden vuoden jälkeen. Tulitikkuaski osoittaa hyvin pienen koon, eli nämä menevät varmaan vain sitten siellä synnärillä. Mutta hellanlettas nämä on ihanat!

24.12. Juhanilla oli viimeinen aamujako (hän siis jakaa postia viikonloppuisin), joten sinä aamuna lähdettiin sitten ajelemaan kohti Rovaniemeä. Alku ei ollut hyvä, minä kun sain änkytyksenkin aiheuttavan pahan paniikkikohtauksen aamulla pakatessa, mutta onneksi ajaminen rauhoitti hermoja. Minä kun olen ajelijatyyppiä, niin annoin Juhanille ratin vasta viimeisen 50km ylittyessä, että sain pidettyä yliaktiivisen pääni kuosissa. Perillä anoppilassa joulu meni mahtavasti. Paikalla oli Juhanin sukulaisia, ruokaa oli paljon ja se oli herkkua ja tekemistä riitti vähän liikaakin. Juhanin äiti Eva teki mahtavat jouluruoat itse, ja suurensuuren aterian jälkeen jaettiin kasa lahjoja. Joulupukkikin kävi muorinsa kanssa rokkaamassa, Helgaletit vaan heilui svingin tahtiin. Lahjoja myö saatiin ihan mahottomasti, kuten kaikki muutkin. Mukana oli mm. Muumi-mukit (mie sain Nipsun, Juhnu taas hattivatteja), uudet isot pyyhkeet, sukkia, kirjoja, musiikkia... Juhanille mie olin koonnu isyyspakkauksen, josta löytyi mm. nuuskusuojain (eli uimarin nenäklipsi), kumikäsineitä öklöjen kakkojen varalta, ei-kertakäyttöiset korvatulpat helpottamaan aikaisia aamuja, pari pulloa Tehoa ja suklaata synnärille ja pitkiä öitä varten, I <3 Dad -sukat pojulle ja pari mielenkiintoista vauvakirjaa: Mies hoitaa vauvaa ja Vauva - Omistajan opas. Molemmat ihan huippuja kirjoja, kannattaa katsastaa jos tulee vastaan.

Välipäivinä tosiaan valoitin edellisessä postauksessa mainitun Tottarakan laen, ja sitten olinkin aika kipeä. Onneksi Juhanin setä vaimoineen tarjoili riista-aterian (oli itse metsästettyä teertä ja erilaisia itse kalastettuja kaloja graavattuna, herkullisia marjoja ja mukavaa keskustelua pitkin iltaa), jonka jälkeen pohdiskeltiin joukolla pojun tulevaa nimeä. Melkoisia ideoita siellä kyllä lenteli, mutta kattoos nyt mihin päädytään... 27.12. lähdettiin sitten ajelemaan takaisin kotiin, kun syyllisyys jo painoi kolmen yön jälkeen, kun kissaparat olivat joutuneet viettämään täällä Oulussa joulunsa ihan yssin. Matkalla poikettiin Haaparannan kautta, kun Ikea kutsui kuuluvasti. Sieltäkin lähti matkaan vaikka ja mitä jännää, tässäpä kaksi parasta:

Erittäin kätevä hoitopöytä makkariin. Minen tykkää semmoisista isoista ja usein turhista rotiskopöydistä, joten tämä on hyvä, kun sen saa taittua seinälle pois tieltä.

Soiva Ruttu-Kettu! Tämä soittaa Rockabye babya, ja soittelen sitä lähes joka ilta masulle. Poju on jo tottunutkin musiikkiin, sillä ihan selvästi masusta aletaan koputella vastaan, kun kettu alkaa soida. Meikä fanittaa, ja luonnossa ketustin on vielä söpömpi. 

Kotimatkalla tehtiin vielä jännäilyä, eli kun oli yö ja hyvin hyvin pimeä, oli ihan pakko pysähtyä tien varteen kuikuilemaan tähtitaivasta. Ja mikä näky se olikaan, nähtiin varmasti kiljoona tähteä ja linnunrata siinä samalla. 

Välipäivät vietettiin kotona ja uunna vuonna käytiin katsomassa parin kaverin kanssa kaupungin ilotulitus. Meikä ei ollut vielä kunnossa, kun kilometri autolta torille ja sama takaisin pisti loppumatkasta itkettämään. Vuosi vaihtui (tulitus oli Oulussa tänä vuonna jo kahdeksalta, vähän hassusti mutta itse tykkäsin) sitten Juhanin ja Harrin kanssa lautapeliä (itse ostettu joululahja Ankh-Morpork) pelaillen ja vohveleista nauttien. Mukavaa oli, ja naapurustokin rauhoittui paukuttelun kanssa jo ennen unille menoa.

2.1. lähdettiin sitten viimeiselle reissulle varmasti pitkään aikaan, eli suuntasimme nokkamme jälleen autolla, tällä kertaa kohti Toijalaa ja meikän äitiä. Alkujaan meidän oli tarkoitus lähteä Tallinaan reissun aikana, mutta onneksi se jäi toteutumatta. Tallinna olisi kuulemma ollut täynnä venäläisiä näiden juhliessa uutta vuotta paljon mieluumin kuin joulua, ja meikän kunto ja väsymys vaan alenivat pitkän ajomatkan ja reissaamisen jälkeen, joten lopulta suunnisteltiin vain Toijalan ympäristöön. Pääsin käymään Valkeakoskella tätiä ja kummipoikkaa moikkaamassa, ja Tampereella shoppailemassa lisää vauvajuttuja. Bella Bambinasta löytyi kivat äippäfarkut, imetyspaita ja imetysliivit, joissa rinnat ei jäädy kuten tavallisissa. Olen ihan ihastuksissani, kun ulkona ei käy kipeää. Otetaan noista päällyvaatteista kuvaa sitten seuraavaan tekstiin, niin saadaan masupäivitys sitten siinä samalla. Paikan ehdottomasti paras löytö oli kuitenkin vahinko. 

Oltiin jo poistumassa liikkeestä, mie olin maksamassa ostoksiani, kun Juhani löysi muutamat vaunut ulko-oven viereltä. Yksissä oli mahtava teleskooppivarsi, joka on meille ehdoton pakko vaunuihin, kun tuo isi on 194cm pitkä. Emmaljungissa sellaista ei muka ole, joten näihin vaunuihin sitten kiinnitettiinkin kunnolla huomiota:

Mutsy 4-riderit, älyttömän kompaktit ja kätevät hybridit, joihin löytyy ties mitä lisäosia ja vaihdettavia palasia!

Meidän vaunut ovat vaan ruskeat ja sporttiset. Yhteensä maksettiin tuosta ylläolevasta makuukopasta, rungosta ja sadesuojasta 350e, joka on meikästä ihan uskomaton hinta uusille rattaille, kun olin odottanut, että hinnaksi paljon huonommalle kombinaatiolle tulisi jotain 800e tienoilla. Meillä kävi tuuri, BB kun oli nimittäin juuri myymässä pois kaikki näytteillä olevat vaunut -30 %, koska liikkeessä oli niin vähän tilaa. Kaupan päälle saatiin vielä lampaantalja kopan pohjalle, joten kyllä kelpaa pienen sitten köllötellä. Parasta on, kun kaikki lisäosat tuntuvat olevan alle 200e luokkaa, ja sieltä löytyy myös kahdelle lapselle sopiva istuinosa, joten siihen voidaan vaihtaa, jos seuraava tehdään pikapikaa tämän ekan jälkeen.

Tässä muuten meidän kisujen mielipide vaunuista:

Mäykky (nuorempi ja vähemmän karvainen) ja Mytty. Ja kyllä vaunuissa nukutaan usein jo nyt.

Kotimatkalle Toijalasta lähdettiin sitten 5.1., ja meikä oli niin poikki ja rätti, etten meinannut käsiäni jaksaa nostaa. Onneksi Juhani jaksoi ajaa suurimman osan, vaikka olikin menossa aamuksi taas töihin. Auto oli pakattu kaikesta kivasta ja jännästä, kun vaunujen lisäksi sinne eksyi myös uusi keittiönpöytä parin tuolin kanssa. Nyt on kunnon koivuinen pöytä, joka ei natku ja nitise kuten entinen.

6.1. tuli sitten vielä Juhanin sisko Tiina käymään meillä, ja hän kilttinä purki pöydän ja vaunut ja muut autoon jääneet painavat meille taloon sisälle. Tosi kivaa oli tulevan tätinkin kanssa viettää aikaa täällä Oulussakin, hän kun ei usein Suomessa käy, kun asustelee Ruotsin puolella. 7.1. Tiina läksi takaisin käymään Rovaniemellä ja meidän joululoma alkoi vihdoin olla lopussa. Puuhkuti, täytyy sanoa, melkoista haipakkaa kyllä oli...

Ja nyt on meikän aika mennä tuhoamaan appelsiini ja pari porkkanaa, päästää Juhnu (miestä lie keksin tuon lempinimen joulun aikana, nyt se on jumissa ja käytössä) koneelle ja lopettaa tälle kertaa. Tuuf!